Kiitos Turku! Olit meille hyvä.

Tänä iltana viimeinen Reviisorin esitys Turussa. Sen jälkeen rapsimme kevyt mullat esityksen päälle, ja pakkaamme tavaramme kasaan viimeistä rynnistystä varten.

Kiitos kaikille katsojille jo tässä vaiheessa! Tämä on ollut ilo. Nyt on kuitenkin aika pitää paussia ja huilata joulun ja vuoden vaihteen yli.

Reviisori palaa vielä kahdesti. Mikkelin Työväen näyttämöpäivillä 27.1.2013. Siihen asti... see you!

Reviisorin erikoisviikko!

Reviisorin toiseksi viimeinen esitysviikko on käsillä. Kaikkea spesiaalia on taas tarjolla.

Itsenäisyyspäivänä tarjoilemme Reviisorista päiväesityksen. Tervetuloa katsomaan hyvä veli -verkoston toimintaa teatterin näyttämöllä klo 16:00. Myöhemmin illalla lähetys siirtyy television puolelle. Missä fiktio loppuu ja todellisuus alkaa? Kuka sanelee rajan paikan?

Tällä viikolla luvassa myös teatteriväen suosikki: sunnuntaiesitys. Reviisori siis sunnuntaina 9.12. klo 19:00.

Kannattaa toimia nyt, sillä Reviisorin viimeisen viikon esitykset ovat jo lähes täynnä!

Reviisori mediassa

Kunnon spektaakkelin tavoin Reviisori on löytänyt paikkansa kotimaisessa mediassa. Jopa Yleisradio tuntuu imevän klassikkotulkinnastamme vaikutteita. Miten muuten muka voidaan selittää viimeviikkoinen YLE:n pääuutislähetyksen estetiikka.

Turkulainen kulttuurimedia Unikankare uutisoi jo ennen ensi-iltaa seuraavaa:

http://www.unikankare.net/kirjoitukset/ap_Reviisori06112012.html

Kaupunkimedia Aamuset soitteli ohjaajalle. Tässä lopputulos:

http://www.aamuset.fi/naista-puhutaan/viihde/reviisori-ei-alleviivaa-ajankohtaisia-teemoja

Haloohaloo Reviisori, Mikkeli kutsuu!!

Ou mai gaad, näin kävi! Tästä puhuttiin ja haaveiltiin, tätä suunniteltiin ja haettiin. Kannatti!
Turun ylioppilasteatterin Reviisori Työväen näyttämöpäivillä Mikkelissä 25.-27.1.2013.

Mitä silmämme näkevätkään!

Eilen koettiin jotain käsittämätöntä, ihmeellistä ja kerrassaan vaikuttavaa. Juu, oli se esityskin taas tosi hyvä, mutta nyt puhutaan siis rahasta. Väräjävin sormin lipunmyyjä Inka osoitti esityksen jälkeen kolehtikippoa - ja sieltä se tosiaan ongittiin esiin, kotimainen kulutustuote, kymppiä koko rahalla! Näyttelijät eivät voineet uskoa silmiään, mutta näppituntuma todisti lahjoituksen kaikessa arvossaan todeksi. Olemme mykistyneitä ihastuksesta. Jäämme odottamaan jatkoa (todellakin!).

Kuvassa Miretta ja Juuli, joilta lottovoittajaposeeraus sujuu kuin ammattilaiselta.

Enska oli ja siitähän on myös kuvatodisteita!

Ensi-ilta 10.11.. Lipunmyyjän vinkkelistä ei paljoa nähnyt,
mutta tulipa testattua Reviisorin toimivuus kuunnelmana. Toimi se.
Kiitos kirkasäänisten näyttelijöiden ja Lähteenmäen Emilin musiikkien.

Esityksen jälkeen näyttelijät rentoutuvat ja karistavat roolin harteiltaan.
Enskan kunniaksi palautumisessa auttoi työryhmän sisällä kehitelty
The Juomapeli, johon liittyivät olennaisesti smurffikarkit.

Enkelit kulissien takaa, valoajaja Ronja ja lavastaja Noora.

Katsomo tyhjeni, mutta vasta esityksen jälkeen ;)
 Tässä odetellaan ruokaa, kiitospuheita, ruokaa, asiaankuuluvia
selkääntaputteluja, ruokaa, lisää juhlijoita paikalle ja tietenkin ruokaa.

Laitoksen jäänteet löytyvät vielä yläkerrasta.
Tulivatpa näin ikuistettua Reviisorin blogiinkin.

Puheenjohtaja Siiri antaa JÄLKIKÄÄTEEN lausumisohjeita näyttelijöille;
 näin sitä ranskaa väännetään (elehdintää unohtamatta)!

Mikolla oli ihan omat smurffijuomat tarjolla.

Ohjaajan helpottunut(?) ilme enskan jälkeen.
Lämpiön seinät saivat osakseen myös ylenpalttista koristelua.
Ennen seuraavaa esitystä pääsemme vertailemaan kumpi on
tehokkaampi väline viesteistä eroonpääsyyn, rätti vaiko maali.

 Omaa rauhaa kaipaaville juhlijoille oli järjestetty erillisiä vetäytymistiloja.

Vihdoinkin ohjelmistossa: Reviisori!

Tortillat tarjoiltiin auton katolta, mutta syötiin sivistyneesti pöydän ääressä.

Poks! Skumppapullon korkki singahti komiasti.

Loppuillan tunnelmaa tallentui kameraan soveliaan vähän.
Kiitos kaikille ensi-iltaan osallistuneille, katsojille,
juhlijoille ja tietenkin koko työryhmälle!

- Emmi

Turun Sanomat arvioi Reviisorin

Reviisorin ensemble on nyt julkisesti todettu ilmeikkääksi ja notkeaksi.

http://www.ts.fi/kulttuuri/nayttamotaide/413492/Alati+ajankohtainen+Gogolin+Reviisori

Joka prokkis sattuu

Teatteri on fyysinen laji. En ole koskaan tapellut kulissien takana, mutta lavalla on tullut iskua senkin edestä. Avareita on lätsähdellyt naamalle ja takamus on ollut Vain lihaa… -jännärissä mustelmilla potkuista – kiitos eräänkin vastanäyttelijä Lenni-Taattolan. Sellaisetkin esitykset, joissa olen välttynyt varsinaisilta väkivallanteoilta lavalla, ovat olleet tavalla tai toisella kivuliaita kropalle. Yksi oppimistani teatterin lainalaisuuksista onkin:

Joka prokkis sattuu.

Viime vuosina tuntemani ohjaajantyön tuottama tuska on enemmänkin henkistä. Nyt, kun olen runsaan kolmen vuoden tauon jälkeen taas yyteen lavalla, muistan, mitä fyysinen kipu on.

Liikaa näytelmästä paljastamatta kerrottakoon, ettei teipin irrottaminen hiuksista ole kivutonta. Selälläni oli totuttelemista hahmoni/hahmojeni kävelytyyliin. Eilen rutisi polvi.

Kertooko tämä siitä, että antaudun pitelemättömästi Thalian palvelijaksi, vai siitä, että kehonhallinnassa olisi parantamisen varaa? Jaa-a. Ehkä vähän molemmista.

Olennaisin kysymys lienee, onko se sen arvoista? Ja vaikka pyrinkin suojelemaan itseäni isommilta näyttämöhaavereilta, niin näin ensi-illan kynnyksellä voin vastata, että on se.

Jos Reviisori ei olisi lainkaan kivulias, olisin – kuten tämä kaveri alla olevassa linkissä – DISAPPOINTED!

- Jukka

Muusikko mukavuusalueen ulkopuolella

Emil Lähteenmäki pohtii näyttämömusiikin olemusta keskiviikon (7.11.) Turun Sanomissa.

Don't stop the press!

Turun ylioppilasteatterin puheenjohtaja Siiri Heino se siinä, suttuisessa salakuvassa, kertomassa ensi-illan kynnyksellä taiteilevasta Reviisorista tiistaisessa tiedotustilaisuudessa. Enempiä emme lavasteista ja muusta esillepanosta paljastele, sillä nehän tulette näkemään katsomosta käsin esityskaudella sekä median välittäminä kuvina ja tunnelmina. Ohjaaja Jaakko Lenni-Taattola avautui myös Reviisorin taustavaikuttimista ja omasta sovituksestaan:

"Jutun Gogol-prosentti on erittäin korkea, vaikka tekstiä on riitautettu ahkerasti nykypäivän kanssa." - 

Odotamme median puffijuttuja ja kritiikkejä innolla, mutta vielä enemmän toivomme näkevämme katsomossa omaa käsitystänsä esityksestä muodostavia katsojia. Että vielä kerran tervetuloa, lauantaina se alkaa!

Siiri sanoo sanasensa pressitilaisuudessa.

Puvustajan päivä

Puvustajien päivä alkaa puistattavalla puhdistavalla siivousrutiinilla. Koska teatterihiiret eivät siivoa itse jälkiään, on ensitöikseen  tartuttava imuriin. Sen jälkeen tila otetaan haltuun levittämällä suunnitelmat, piirrokset, kaavat ja kirppislöydöt lattialle.Tästä alkaa ompelutaiteen tekeminen!

T. Aino & Noora

Hei hevoset, antaa soittaa!

Ensi-iltaan hieman yli viikko. Tänään jäsenkatselu vol. 2. Raksaviikonloppu edessä.
Hevoset alkavat olla valjaissa.

Demokratia ja teatteri

Kunnallisvaaleihin kaksi päivää. Ensi-iltaan kaksi viikkoa. Demokratia ja teatteri. Samassa hengenvedossa länsimaalaisen kulttuurin alkuhämärissä syntyneet.

Ranskalainen heppu nimeltä Denis Guénoun väittää, että teatteriesityksissä on aina läsnä jonkinlainen poliittinen viritys. Poliittista ei välttämättä ole esityksen sisältö vaan sen muoto. Teatterin ja demokraattisen joukkokokouksen muoto on kehä; ympyrä, jossa kaikki näkevät toisensa. Esiintyjät ja katsojat ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa nähden.

Demokratian ja teatterin pitäisi kutsua ihmiset yhteen keskustelemaan, kokemaan ja päättämään yhteisistä asioista. Ratkaiseva ero lienee siinä, että teatteri, siinä missä muutkin taiteet, pyrkii nostamaan esille kysymyksiä ja epäkohtia, herättämään tunteita, ajatuksia ja keskustelua. Politiikan avulla sen sijaan pitäisi pystyä tekemään päätöksiä yhteisön asioista. Välillä tämä rajankäynti hämärtyy. Seuratkaapa vaikka eduskunnan täysistuntoa. Missä politiikka loppuu ja teatteri alkaa?

Näinä päivinä on taas aika päättää, kokea ja keskustella. Yhdessä. Ensemble.

- Jaakko

Muista käyttää ääntäsi

Päättäjiemme yleissivistys on silminnähden korkealla tasolla. Ainakin Gogolin klassikot on luettu ja omaksuttu. Millään muulla tavalla tämä retorinen notkeus ei voi olla selitettävissä.  

- Jaakko

Hoppuviikonloppu, osa 3

SUNNUNTAI 21.10. Lavastustalkoot.

Nuoret ja reippaat teatterilaiset sopivat raksaustalkoot sunnuntaiseen keskipäivään. Osa saapui paikalle, osa heräili sieltä. Edellisillan Laitos-hautajaiset olivat sujuneet mukavissa merkeissä, siis. Laitoksen lavastuksen purkamisen jälkeen tilaa päästiin muokkaamaanReviisorin käyttöön. Talkoiden soundtrackina toimi ristiriitaisen vastaanoton saanut pullokorkkien littanaksi paukuttelu. Yläkertaan sijoitettu paukutuspaja ja korvatulpatkaan eivät poistaneet teatterin äänimaailmassa havaittua "snadisti sadistista vibaa". Osa vältteli meteliä poistumalla ruokailemaan rakennuksen ulkopuolelle.

Katsomokehikoita säilytetään teatterin kattopalkkien päällä. Niitä pudottamaan tarvittiin todistetusti yksi kappale Jusseja katonrajassa kiipeilemään ja yksi kappale vastaanottajia lattiatasolle. Jälkimmäisellä tosin oli kymmenisen varamiestä ympärillään, ihan varmuuden vuoksi. Työnjohtajana toimi Tekniikka-Toni, vaikka tittelistä syntyikin kiistaa ennen operaation aloittamista.

Kiistaapa hyvinkin. Aivan liian harvat erimielisyydet ratkaistaan aikuisten maailmassa painimalla. Onneksi Toni otti Maijan haasteen välittömästi vastaan. Ratkaistavana siis oli, kumpi kahdesta saa kunnian komentaa missä järjestyksessä katsomokehikot otetaan alas katosta. Ratkaisu löydettiin.

Pizzayhteistyö lähikebulan kanssa pistettiin harkintaan, kun take-away-bokseja alkoi kasaantua lämpiöön yksi toisensa perään.

Talkoojuomana nautittiin ohjaajan assarina toimivan Maijan sanoin "lapsivettä". Pullossa onneksi luki jotain ihan muuta ja sihinät olivat mehuvedessä kohdallaan. Lisätään nyt vielä, ettei kukaan humaltunut tai saanut ruokamyrkystystä talkoiden aikana. Ja katsomokin tuli rakennettua, kun varastolla väliaikaisesti majailleet tuolit saatiin takaisin teatterille. Vilkkaan viikonlopun jälkeen Reviisoriporukka saa parin päivän huilin treeneistä.

T. Tuottaja, jonka ajatukset suuntautuvat seuraavaksi käsiohjelmaan ja enskakutsuihin

Hoppuviikonloppu, osa 2

LAUANTAI 20.10.
Markkinointitempaus kaupungilla. Vaalihuuma alkaa ruuhkauttaa jo Yliopistonkatua, jonne suurin osa vaalimökeistä on pystytetty. Sinne mekin suuntasimme, aikeenamme aiheuttaa vähän hämminkiä markkinoida ylioppilasteatterin Vaalikahvitapahtumaa 28.10.. Reviisoristahan on nähtävillä pätkä siellä, sillä iltapäivän aikana vedetään avoimet harjoitukset salin puolella. Kahvia ja hernariakin on tarjolla. Tule!

No mutta, back to markkinointibusiness. Kävelykadulla, kauppatorilla ja jokirannassa kajautettiin Rotestilaulu ja svengaava Champs Elysée. Samalla jaoimme paksun nipun oman Gogol-puolueemme vaaliflaikkuja ja kutsuimme väkeä poikkeamaan sumpille ensi sunnuntain äänestysreissullaan. Puhuttiinpa välissä vähän polittiikkaakin.

Flaikkuja jakaessa ei paljon ehtinyt kuvia napsia, joten ensimmäinen otos tempauksesta on paluumatkalta jokirannasta. Näyttelijöiden sijaan siinä poseeraavat suurmiehet Gogolin aikakaudelta ja taustalla näemme pätkän auki revittyä rantapengertä.

Yllä lauletaan Aurasillan kupeessa ja alla vimppana rykäisynä vielä kerta kiellon päälle kototeatterin edessä osoitteessa Läntinen rantakatu 23. Ohikulkijoita riitti selkeästi enemmän torin tuntumassa.

Tässä vielä Gogol-puolueen valloittavat kansansuosikit:

T. Tuottaja, jolla on suuria vaikeuksia päättää, ketä sitä äänestäisi sunnuntaina

Hoppuviikonloppu, osa 1

PERJANTAI 19.10.
Jäsenkatselmus ylioppilasteatterin tyypeille, eli penkkirivien täydeltä kriittisiä silmäpareja ja nauravia nassuja. Ja yksi rohkaisuviskipullola (juu, tilavastaava Pullola juurikin).

Jalanjäljet lattiassa johdattivat katsojat astelemaan saliin takaperin.

Ohjaajaa nauratti. Ei nauranut yksin, onneksi.

Koska puvustus ja lavastus ovat vielä työn alla, emme vilauttele näyttämöltä tämän enempiä.

T. Tuottaja, joka fiilasi esityksen kehityssuuntaa eri paljon.

Autohuumaa! Täh?

Ei mikään perus treenipäivä Reviisorin ohjaajalle Jaakolle, ohjelmassa oli nimittäin visiitti Oili Jalosen autopurkaamolle. Ja miksi siellä käytiin? Se, kuten moni muukin asia, selviää teille enskassa 10.11.. Ainakaan näillä mobiileilla ei kyytsätä näyttelijöitä harjoituksiin. Fiilis rautaromun keskellä oli lavastaja Nooran mielestä kutkuttava ja inspiraationaiheena toimivat autojen lisäksi kauniisti ruostuneet pinnat.

Ihmettelemistä riitti monella tasolla.

 Aaltopeltiseinä kuin unelma?

Takapiha täynnä romuautoja ja pysähtynyt tunnelma. Vau.

Käsillä puhumisen jalo taito hallussa

Ohjaaja Jaakolla on vahva visio siitä, miltä maailma Reviisorin ja kunnanisien ympärillä näyttää. Ei nyt ihan samalta kuin täällä TYT:n varastolla, mutta tästä kun lähdetään vispaamaan...

Work in progress

Kyllä me hei harjoitellaankin. Kovasti harjoitellaan. Läpikin ollaan jo menty.
Kuvat: Kalle Karlsson